Ei hurraamista

Hiihtoliitossa pomot potkii itseään pihalle. Ensimmäinen hyvä uutinen Hiihtoliitosta kymmeneen vuoteen. Vielä kun nämä entiset hemohessaajat eli nykyiset puhtaat urheilijat lopettavat, voidaan nähdä valoa hiihtoputken päässä. Virpi Kuitusenkin nykyinen menestys on rakennettu sellaisen lemuavan valheellisuuden tunkiolle, että voitot tuntuu penkkiurheilijasta lähinnä häpeältä. Kun pohja on mätä ja entiset sotkut siivoamatta, ei voi aloittaa kirkkain silmin aivan kuin puhtaalta pöydältä. Unohtamalla tunkion olemassa olo lemu ei poistu. Kuitunen luultavasti ajattelee, että kun "unohtaa" ei tarvitse kertoa totuutta. Luuleeko Kuitunen tosiaan, että kansa hurraa hänelle sydämensä pohjasta? Lähinnä se on kohteliasta, mutta häpeänsekaista taputusta samalla kun inhotus pyörii vatsassa. Siinä ei penkkiurheilijalla konoset ole kovinkaan kaukana.

***

Silvio Berlusconi ja Dimitri Medvedev, menneisyyden ja idiotismin haamut. Eipä ole hurraamista Euroopallakaan. Mahtaa olla ko. maiden kansalaiset haltioissaan kultapojistaan. Ainakin italialaisten olettaisi ymmärtävän jotakin. Venäläisistä ei nyt tietty voi mennä takuuseen.